Viime viikon Racial Hygiene and Population Politics in the Nordic Welfare State – seminaarin jälkeen lähdin kävelemään toiselle seminaarille; Migration & the Future of National Borders. Puhujina ovat Pasi Saukkonen, Lena Näre ja Jukka Könönen. Järjestäjinä tässä seminaarissa toimivat Amiirah Salleh-Hoddin, Jana Turk ja Discussing World Politics –tiimi.
Siinä missä ensimmäinen seminaari käsitteli rotuerittelyä pohjoismaissa, tässä seminaarissa puhuttiinkin paljon yleisesti maahanmuutosta ja sen moninaisista vaikutuksista länsimaihin, Euroopan tulevista suunnitelmista pakolaisuuden suhteen sekä valtioiden rajojen mahdollisesta muuttumisesta. Odotin tätä innolla, sillä aihe oli kuitenkin tuttu ja itselle läheinen – ja edellisen seminaarin pohjalta tiesin, että niin puhujat kuin yleisökin antaisi uutta, hyödyllistä tietoa runsain mitoin.
Pelkästään yli 70 000 ihmistä on ylittänyt Välimeren matkallaan Eurooppaan, ja Euroopan Unionilla ei ole vieläkään tullut päätöstä siitä, miten jatkossa menetellään pakolaistilanteen kanssa. Könösen mukaan jopa 4000 ihmistä on kuollut Välimerta ylittäessään, mikä on varmasti meidän kaikkien mielestä aivan liian suuri määrä miehiä, naisia ja lapsia. Saukkosen sanoin; jonain päivänä Euroopan Unionin päättäjät varmasti näyttäytyvät mediassa hymyillen ja päätöksen tehneenä, mutta siitä ei voi olla varma, miten pitkäaikainen päätös sitten onkaan.
Globalisoituminen ja liikkeellä oleminen on monelle meistä nykypäivää, joskin matkustelua on ollut paljon ennenkin. Ennen Ensimmäistä Maailmansotaa passeja ei juuri käytetty; monet maat eivät vaatineet dokumentteja rajojensa ylittämiseen, kunnes sitten sota sulki rajat. Lena Näre haastoikin yleisön ajattelemaan elämää ilman vapaata liikkuvuutta; etuoikeus, joka monella meistä on länsimaiden kansalaisina. Se todella oli asia, jonka kohdalla pysähtyä; minä ja monet muut yleisössä olimme maailmanmatkaajia, ja jos ei paikan päällä tulevia viisumiyllätyksiä lasketa, kellään meistä ei ole ollut sen suurempaa ongelmaa uuteen maahan pääsemisessä. Vasta tällaisia asioita miettiessä ymmärtää, miten hirveästi se pieni punainen läpyskä antaakin meille vapauksia ja etuoikeuksia.
Yleisimpiä kysymyksiä yleisöltä koskivat rajojen tulevaisuutta. Miten niiden käy – katoaako kokonaan, laajeneeko vai tiukennetaanko niitä? Vaikka spekulaatioita oli, ovat sellaiset kysymykset liian vaikeita vastattaviksi suorasukaisesti niin puhujille kuin yleisöllekin. Saukkonen kertookin, että Euroopalla ei ole tähän mennessä ollut erityisen paljon kokemusta maahanmuutosta – etenkään tähän nykyiseen pakolaisuuteen verraten; eurooppalaiset muuttivat Ensimmäiseen Maailmansotaan asti enemmänkin pois mm. Amerikkaan (”Uuteen maailmaan”), sekä tietysti useiden eläkeläisten muutot lämpimämpään. Rajojen kokonaan häviämistä arvailtiin yleisössä paljon, mutta niiden kohtalo on vielä epävarmaa.
Sara Nauti, Nicehearts -hankkeen harjoittelija
Naapuriäidit 